3.2 Hankkeen työpajojen prosessiarviointi

Auli Jungner ja Jaana Poikolainen

Matti-hankkeen arviointia toteutettiin monella tavalla siihen osallistuneiden nuorten ja hankkeen toimijoiden taholta. Työpajoilla hankkeen fasilitaattoreiden tehtävänä oli ohjata toimintaa ja ryhmäprosessia siten, että siitä tulee rikastava ja osallistujien voimavarojen varaan rakentuva. Fasilitaattorit ovat samalla toimineet ikään kuin toimintatutkimuksen tekijän roolissa havainnoimalla ja tuottamalla monenlaista aineistoa työpajatoiminnan arviointia varten.

Tässä artikkelissa kuvataan hankkeen prosessia kahden, fasilitaattoreille tehdyn ryhmähaastattelun pohjalta. Haastatteluihin osallistui kuusi henkeä. Hankkeen pajojen merkitystä arvioi lisäksi kaksi työpajaohjaajaa, joista toinen työskentelee Helsingissä ja toinen Kouvolassa.

Päätavoitteena Matti-hankkeessa on ollut kehittää voimavaraistavia sukupuolisensitiivisiä ohjausmalleja 16–29-vuotiaiden työpajatoiminnassa mukana olevien miesten subjektiuden vahvistamiseksi ja omien voimavarojen tunnistamiseksi. Tätä kautta on pyritty tukemaan heidän mahdollisuuksiaan olla täysivaltaisia yhteiskunnan jäseniä ja saada työ- tai opiskelupaikka sekä vahvistettu sukupuolten välistä tasa-arvoa.

Helsingissä yhteistyökumppanina on ollut vuosina 2017–2018 Stadin ammattiopiston Metalliverstas ja Kouvolassa OTE Nuorten työpajat sekä Parik-säätiö sr, joista jälkimmäinen oli mukana toteuttamassa Pelillisyyden pajoja touko-kesäkuussa 2018. Työpajoilla toteutetuissa Elämänkulkupajoissa ja Pelillisyyspajoissa on pyritty tukemaan nuorten miesten osallisuutta ja toimijuutta. Pelillisyyspajoilla on tuotettu yhdessä ratkaisuja asiakasorganisaatioiden asettamiin erilaisiin haasteisiin pelillisyyden keinoin.

Hankkeen tavoitteiden toteutumiseksi on hankesuunnitelmassa luotu eräänlainen ohjelmateoria, jonka kykyä tuottaa toivottuja tuloksia tarkastellaan fasilitaattoreiden havaintojen ja kokemusten pohjalta. Tarkoituksena on realistisen arviointitutkimuksen mallia noudattaen pyrkiä testaamaan ohjelmateorian toimivuutta ja saada vastauksia kysymykseen: onko teoria toiminut toivotulla tavalla ja miten sitä voitaisiin edelleen kehittää¹⁾.

Matti-hankkeen projektisuunnitelmasta on alla olevaan taulukkoon 1. koottu hankkeen keskeiset toiminnot, joilla on perustelunsa hankkeen ohjelmateoriassa (ks.Arto Salosen artikkeli 1.1). Ohjelmateoria tarkoittaa perusteltuja käsityksiä siitä, miten ja miksi intervention ajatellaan vaikuttavan. Konkreettisten toimenpiteiden oletetaan aiheuttavan osallistujissa muutosvoimia (mekanismeja), jotka edistävät tavoiteltua muutosta¹⁾.

Taulukko 1. Nuorten pajatoiminnan vaikutukset

Toiminto / menetelmä	Mekanismi, joka edistää tavoiteltua muutosta
Motivointi, voimavarojen tunnistaminen ja osallisuuden vahvistaminen	Tietojen, taitojen ja osaamisen näkyväksi tekeminen ja kokemus osaamisesta motivoivat. Yhteisöön, kuten työpajaan, liittyminen ilmenee osallisuuden kokemisena.
Elämänkulkujen avaaminen	Nuorten miesten osallisuuden ja elämän merkityksellisyyden kokemukset sekä voimavarojen ja pystyvyyden tunne omaan elämänkulkuun vaikuttamisessa lisääntyvät.
Mentorointi	Nuorten miesten on mahdollista liittää omat kokemuksensa laajempaan yhteyteen. Ulkopuolisuuden, toiseuden, osattomuuden ja voimattomuuden kokemukset vähenevät ja nuoret vahvistuvat omassa subjektiudessaan ja toimijuudessaan.
Käyttäjälähtöinen palvelumuotoilu	Aikaisempien palvelukokemusten kuvaaminen ja analysointi tuottaa tietoa siitä, millaista tukea nuoret työttömät miehet tarvitsevat ja miten palvelujärjestelmää pitäisi kehittää vastaamaan heidän tarpeisiinsa. Kohderyhmän erityispiirteiden ja tarpeiden huomioiminen johtaa toimivien uusien ratkaisujen löytämiseen.
Pelillisyys	Voimistaa kokemusta osaamisesta, yhteistoiminnallisuudesta ja oppimisesta sekä omaan elämään vaikuttamisesta. Kasvattaa toiminnan jatkamismotivaatiota ja työskentelyn houkuttelevuutta. Lisää hauskuutta ja innostavuutta.
Sukupuolisensitiiviset ohjausmallit	Tähtäävät nuorten miesten terveyttä suojaavien ja vahvistavien tekijöiden kehittämiseen sekä osallisuuden edistämiseen kehittämällä heidän voimavarojaan, mahdollisuuksiaan ja valmiuksiaan esimerkiksi koulutuksen ja työllistymisen suhteen.

Kahdella ensimmäisellä toteutuskerralla Elämänkulkupajoja ja Pelillisyyspajoja toteutettiin 2–3 tuntia kerran viikossa 6–10 viikon ajan. Lisäksi tässä arvioidaan kokemuksia Pelillisyyden pajasta, jota toteutettiin kolmannella pilotointikierroksella Kouvolassa. Toimintaa toteutettiin kuuden viikon ajan kolmena päivänä viikossa kuusi tuntia päivässä.

Motivointi, voimavarojen tunnistaminen ja osallisuuden vahvistaminen

Perusedellytyksenä toimivan ryhmän syntymiselle fasilitaattorit pitivät sen pysyvyyttä ja yhtenäisyyttä. Luottamuksellista ilmapiiriä on ollut haastavaa saada aikaan, jos nuoret ovat vaihtuneet kesken pajajakson ja heidän motivaationsa osallistua on lisäksi ollut kovin vaihteleva. Ryhmädynamiikan toimimisen ja yksilöiden kohtaamisen yhteensovittaminen on haaste, jonka kanssa fasilitaattorit ovat joutuneet ajoittain kamppailemaan. Kun mukana on nuoria, joita työpajatoiminta ei kiinnosta, he saavat helposti muutkin mukaansa passiivisiksi. Tärkeäksi koettiin se, että nuoret tulevat mukaan vapaaehtoisesti eikä heitä pakoteta, vaikkakin motivaation on toisaalta havaittu vahvistuneen työskentelyn edetessä.

Hankesuunnitelmaan kirjatut motivaatioon liittyvät tavoitteet koettiin haastaviksi saavuttaa muutaman työpajatapaamisen aikana ja havaittuja myönteisiä muutoksia on lisäksi vaikea osoittaa hankkeen ansioksi. Tietojen, taitojen ja osaamisen näkyväksi tekeminen ja osallisuuden kokemuksen vahvistaminen on prosessi, joka vaatii aikaa ja jonka arviointi on haasteellista ulkopuolisen silmin. Nuorten henkilökohtainen haastattelu on paras keino saada selville hankkeessa toteutettujen toimenpiteiden merkitystä yksilöille.

Fasilitaattorit pitivät tärkeänä herkkyyttä tunnistaa nuorten taustojen ja haastavienkin elämänkokemusten vaikutusta ryhmässä toimimiseen ja korostivat nuoren oikeutta osallistua omien voimavarojensa mukaan. Nuorille painotettiin heti työpajatoiminnan alussa, että on hyväksyttyä olla taustalla ja hiljaa, jos se tuntuu itsestä luontevalta. Osallisuuteen ei siis ketään pakotettu, sen sijaan nuorten omaehtoisuutta ja subjektiutta korostettiin. Yllättävää onkin ollut huomata, miten nopeasti nuoret kuitenkin lähtivät aktiivisesti mukaan toimintaan ja pajoille syntyi ilmapiiri, jossa jokaisella on mahdollisuus osallistua, jos niin haluaa.

Työpajaohjaajilta saadun palautteen mukaan nuoret keskustelevat hankkeen toteuttamilla pajoilla enemmän verrattuna työskentelyyn yleensä pajoilla. Fasilitaattoreiden mukaan selityksenä on se, että hankkeessa vuoropuhelulle on varattu tietty aika ja paikka ja sille on ollut selvä funktio ja lupa.

Kouvolan Pelillisyyden pajoilta (Parik-säätiö) hankittujen kokemusten mukaan pajojen keston on hyvä olla pidempi kuin mitä alkuperäiseen suunnitelmaan oli kirjattu. Kerran viikossa toteutettu 2–3 tuntia kestävä pajatoiminta jää helposti irralliseksi muusta työpajojen toiminnasta. Kun pajatoimintaa on tarjolla esimerkiksi kolmena päivänä viikossa kuuden tunnin ajan, sitoutuvat nuoret toimintaan, osallisuus ja käsitys itsestä osaajana kohenevat ja ryhmädynamiikka nivoutuu toimintaa tukevaksi: toimitaan tavoitteellisesti yhteisen päämäärän tavoittamiseksi.

Elämänkulkujen avaaminen ja mentorointi

Hankkeen tavoitteena on ollut rohkaista miehiä ilmaisemaan ja kuvaamaan haluamallaan tavalla heille merkityksellisiä elämänvaiheita. Kouvolan työpajoilla on kokeiltu toiminnallisia menetelmiä elämänkulkujen avaamiseksi esimerkiksi piirtämisen avulla ja on todettu niiden toimivan joidenkin nuorten kohdalla, mutta ei suinkaan kaikkien. Osaa nuorista tehtävä inspiroi ja he työstivät ja pohtivat elämänkulkuaan, mutta he eivät kuitenkaan halunneet jakaa henkilökohtaisia kokemuksiaan muille. Osa nuorista sen sijaan ilmaisi, ettei heidän elämässään ole tapahtunut mitään sellaista, jota he haluaisivat omasta elämästään muistella.

Fasilitaattoreiden kokemuksen mukaan elämänkulun avaaminen saattoi olla hyvä kokemus niille, jotka kuvasivat kokemuksiaan paperille. Menetelmät ovat synnyttäneet keskustelua ja nuori on saattanut jäädä muiden lähdettyä jatkamaan puhumista fasilitaattoreille asioista, jotka ovat askarruttaneet nuorta. Erilaisten menetelmien käyttö vaatii kuitenkin valmiuksia vastata nuorten tarpeisiin, ja mahdollisuutta käsitellä työskentelyn nostattamia ajatuksia jälkeenpäin. Ohjaajan/fasilitaattorin on suhtauduttava tietyllä sensitiivisyydellä nuorten elämänkokemuksiin, joihin saattaa sisältyä esimerkiksi kokemuksia menetyksistä. Tilanteet voivat olla myös ohjaajalle vaikeita.

Mentorointi nousee fasilitaattoreiden haastatteluissa toimivaksi keinoksi elämänkulkujen avaamiseen. Myös nuorten haastatteluista tehtiin samansuuntaista tulkintaa, osa nuorista on pystynyt peilaamaan kokemuksiaan ja reflektoimaan niitä mentoreiden tarinoihin. Voimaantumista ja oman minän tarkastelua on ollut havaittavissa, ja nuoret ovat jopa itse nostaneet mentoreiden tarinoita jälkeenpäin esille. Fasilitaattorit korostavat tarinoihin palaamista ja niiden muistelua esimerkiksi visualisoinnin avulla.

Mentoreiden iällä ei näyttäisi olevan niin suurta merkitystä kuin heidän suhtautumisellaan nuoriin. Tärkeää on, että mentori ymmärtää kohderyhmän tilanteen ja avaa silti arvostaen ja rohkeasti nuoriin luottaen omaa elämäntarinaansa. Kehittämisideana nuoret ovat esittäneet, että vanhempien mentoreiden lisäksi oman sukupolven edustajia voisi olla mentoreina, jolloin heidän on helpompi samaistua.

Fasilitaattorit pitävät tärkeänä, että nuorille kerrotaan heti hankkeen esittelyn yhteydessä, mihin mentoreiden vierailuilla pyritään. Mentoreita kannattaa myös etukäteen valmentaa tasavertaiseen kohtaamiseen nuorten kanssa, ylhäältä alaspäin malli ja nuorten ”läksyttäminen” eivät toimi. Työpajat voisivat jatkossa hyödyntää omia verkostojaan mentoreiden hankinnassa, jolloin kynnys yhteydenottoihin madaltuisi ja toimintamallista tulisi mahdollisimman kevyt ja ketterä. Mentoroinnista on hankkeessa syntynyt uusi käyttäjälähtöinen palvelumalli, jota on kehitetty yhdessä nuorten kanssa.

Ohjaajat/fasilitaattorit arvioivat Elämänkulkupajojen mentoroinnin toimivan, erityisesti vuorovaikutus lisääntyi:

“…ne elämänkulkupajat on ollu, ne oli mun mielest hyvii kun meil oli et tääl on ollu aina se esimerkki, niin sanottu esimerkkihenkilö puhumas. En mä tiä onks se nyt välttämättä siihen ryhmäytymiseen mut semmoseen et joku tulee tänne avoimesti kertoon omasta itsestään ja semmosest niin kyl se on niinku, se oli ensimmäinen kerta itseasias ku täs yleensä täs tilas kukaan esittää mitään kysymyksii tai mitään. Et sillon kun se Silvia Modig oli täällä niin sekin tosi avoimesti kerto omasta nuoruudestaan niin kyl sen huomas et siinä oli semmonen, et en mä tiä samaistuks ne häneen mut semmonen et ehkä ymmärsi et tääl pystyy ehkä itekin sit avautuun.”

Pelillisyys ja toiminnallisuus

Pelillisyyspajoilla on suunniteltu ja toteutettu ratkaisuja asiakasorganisaatioiden haasteisiin pelillisyyden keinoin. Pajoilla ovat korostuneet toiminnallisuus ja tavoitteellinen työskentely. Aikaansaamisen kokemus, prosessinomaisuus sekä sovitut säännöt ja tavoitteet ovat innostaneet nuoria toteuttamaan yrityksiltä saatuja toimeksiantoja. Lisäksi odotettavissa oleva konkreettinen palkinto motivoi työskentelyä. Sopivan lyhyet, noin kuukauden kestävät projektit sekä selkeä aikataulutus ja työnjako ovat osoittautuneet toimiviksi. Toiminnallisuus ja ryhmässä ongelmien ratkaisu nostavat esiin nuorten taitoja ja antavat samalla riittävää haastetta nuorille aikuisille.

Yritysyhteistyö ja todelliset työelämän toimeksiannot ovat tärkeitä toimintamuotoja, mutta samalla haastavia. Nuoret odottavat, että yrityksen edustajat olisivat enemmän läsnä ja aidosti kiinnostuneita nuorten aikaansaannoksista. Ihannetilanne olisi, että yrityksen edustaja voisi samalla toimia myös mentorina. Ideaa kannattaisi soveltaa siten, että nuoret hyötyisivät lopputuloksesta ja kokisivat tekevänsä jotakin omaa. Aito innostus saattaa löytyä hyvinkin spontaanisti tilanteista, joita ei etukäteen tiedä ja joille tulisi antaa mahdollisuus.

Kouvolassa toteutetusta intensiivijaksosta saatiin positiivista palautetta nuorilta ja Parik-säätiön henkilökunnalta. Nuorten toiminta muutamana päivänä viikossa yhteisen ja konkreettisen tavoitteen saavuttamiseksi edesauttoi ryhmäytymisessä, ja tämä tuotti yhteistoiminnallisen työtavan organisaatioiden asettamiin haasteisiin vastaamisessa. Nuorten käsitykset omasta osaamisestaan vahvistuivat.

Hankkeessa nuoria on kuultu, sillä on tärkeää, että nuoret pääsevät vaikuttamaan ja toteuttamaan omia ideoitaan. Jatkossa kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota enemmän nuorten osallistamiseen.

Sukupuolisensitiiviset ohjausmallit

Hankkeessa on sovellettu sukupuolisensitiivistä lähestymistapaa eli on pyritty tunnistamaan ja purkamaan sukupuoleen liittyviä perinteisiä toimintamalleja. Nuorille miehille on tarjottu uudenlaisia esimerkkejä ammatinvalinnan suhteen ja rohkaistu ei-tyypillisiin valintoihin työllistymisen helpottumiseksi. Kymenlaakso on taantuva teollisuuspaikkakunta, josta osalle nuorista on haasteellista lähteä muulle paikkakunnalle opiskelemaan tai työskentelemään. Lapsuudenperhe juurruttaa paikkakunnalle, eikä rohkeutta perinteisten sukupuoliroolien purkamiseen välttämättä ole. Helsingissä koulutus- ja työpaikkoja on tarjolla enemmän, eivätkä toisaalta sukupuoliroolit ole yhtä sitovia erilaisten urapolkujen luomisen suhteen.

Kaiken kaikkiaan nuoret miehet eivät fasilitaattoreiden mukaan pitäneet mitenkään vieraana tai outona ajatusta siitä, että mies kouluttautuu naisvaltaiselle alalle. Enemmänkin ihmeteltiin sitä, miksi hankkeessa ei ole mukana nuoria naisia. Jatkossa hankkeen toimintoja onkin tarkoitus, uuden rahoituksen turvin, suunnata sekä miehille että naisille.

Johtopäätöksiä

Matti-hankkeen päätavoitteena on ollut nuorten miesten ylisukupolvisten työttömyyden kierteiden katkaiseminen. Päähuomio ei kuitenkaan ole ollut huolten, riskien ja ongelmien tunnistamisessa ja niihin puuttumisessa vaan nuorten voimavarojen lisäämisessä. Nuorten vahvuudet ja onnistumiset on pyritty nostamaan esiin ja siten vahvistettu sosiaalista pärjäävyyttä ja omanarvontuntoa. Myönteisen tunnistamisen ja tunnustamisen malli on aikaisemmissa tutkimushankkeissa todettu toimivaksi tavaksi kohdata nuoria tavalla, jossa kunnioitetaan jokaisen yksilöllisyyttä erottelematta heitä tuettaviin ja pärjääviin²⁾.

Aikaisempien tutkimusten mukaan nuoret kaipaavat palveluihin helposti lähestyttäviä, nuorten asioihin perehtyneitä palvelutoimijoita ja tukihenkilöä palvelupolun rinnalla kulkijaksi³⁾. Matti-hankkeessa on kehitetty mallia, jossa kokeneet mentorit ovat olleet opastamassa nuoria elämänkulun käännekohtien ja mahdollisuuksien tunnistamisessa. Nuoret näyttävätkin tarvitsevan sekä konkreettista että henkistä tukea yhteiskunnassa ja elämässä selviytymiseen.

Ylisukupolvisen syrjäytymisen taustalla on usein kielteisten kokemusten kasautuminen ja samalla syrjäytymistä tukevan työttömyyskulttuurin siirtyminen seuraavalle sukupolvelle. Pajoilla voidaan ennalta ehkäisevästi tukea nuoren itsenäistymistä ja näin pyrkiä katkaisemaan jo muodostunut ylisukupolvinen ketju⁴⁾. Pitkällä tähtäimellä tähän tarvitaan myös sosiaalipoliittisia ratkaisuja, jotka lieventävät yhteiskunnan rakenteisiin sisältyviä kohtuuttomuuksia ja epäoikeudenmukaisuutta. Osana tätä politiikkaa on mahdollistettava palvelujärjestelmä, jossa yksilöitä ja perheitä kohdataan ja kuunnellaan sekä tuetaan aidosti osallisuuteen⁵⁾.

Osallisuuden prosessia voidaan kuvata portaiden avulla ja samalla arvioida osallisuuden toteutumista⁶⁾. Osallisuuden alimmilla portailla asiakkaalla on vain vähän tai ei lainkaan mahdollisuuksia vaikuttaa. Mitä korkeammalle hän yltää, sitä enemmän valtaa hänellä on. Osallisuuden lähtökohtana on, että asiakasta kuunnellaan, häntä tuetaan ilmaisemaan mielipiteensä ja hänen näkemyksensä otetaan huomioon. Matti-hankkeessa näin on toimittu ja samalla on huomattu, että nuorten tarve saada osallistua myös päätöksentekoon on kasvanut. Yrityksiltä saatujen toimeksiantojen rinnalla he haluaisivat toteuttaa myös omia projektejaan ja ideoitaan. Tämä, jos mikä on osoitus siitä, että nuoret ovat kasvamassa kohti täysivaltaista osallisuutta ja kansalaisuutta.

Hankkeen julkaisuja

Hankkeesta julkaistaan kolme tieteellistä julkaisua, jotka ovat parhaillaan kirjoitusprosessissa. Artikkelit pohjautuvat Matti-hankeen pajoihin osallistuneiden nuorten miesten haastatteluaineistoihin. Hankearviointia on myös toteutettu Valtakunnallisen työpajayhdistys ry:n kehittämän sosiaalisen vahvistumisen SOVARI-mittarin avulla.

Artikkeleita on julkaistu myös Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun verkkolehdissä READ ja NEXT. Artikkeleita ovat kirjoittaneet hankkeen työntekijät sekä harjoittelijat. Tähän mennessä ilmestyneitä artikkeleita:

Salomaa, I, Myllylä, M. & Poikolainen, J. 2018. Pelillisyys ja yritysyhteistyö tukevat nuorten kehitystä. READ. Kouvola: XAMK.

Salomaa, I. Bär, J. 2018. Matti-hankeen pelillisyyden pajat tarjosivat elämyksiä sekä uuden oppimista yhdessä toimimisen kautta. NEXT. Kouvola: XAMK.

Dufva, A-M. 2018. Miesten matkat työhön. Ylisukupolvisen syrjäytymisen kierteiden katkaiseminen. NEXT. Kouvola: XAMK.

Poikolainen, J. & Ylämäki, T. 2017. Mentorointi nuorten työpajatoiminnassa. NEXT. Kouvola: XAMK.

Hankkeen toiminnoista kerrottiin myös blogissa, joka löytyy täältä.

Lähteet:

Dahler-Larsen, P. 2005.Vaikuttavuuden arviointi. Hyvät käytännöt. Helsinki: Stakes.
Häkli, J., Kallio, K.P. & Korkiamäki, R. (toim.) 2015. Myönteinen tunnistaminen. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura,
verkkojulkaisuja 90. Saatavilla: http://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/julkaisuja/myonteinen_tunnistaminen.pdf
Miettinen, S. & Pöyry, S-M. 2015. Vainulla Etelä-Savossa. Vaikeimmin työllistyvät nuoret palvelujärjestelmässä.
Mikkeli: Mikkelin ammattikorkeakoulu. A: Tutkimuksia ja raportteja – Research Reports 100.
Pohjantammi, I. 2007. Ylisukupolvinen työttömyys nuorten työpajoilla. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 12.
Saatavilla: http://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/julkaisuja/tyopaja.pdf
Nousiainen, K.Petrelius. P. & Yliruka, L. (toim.) 2016. Puheista tekoihin! Ylisukupolvisten ongelmien ehkäiseminen lastensuojelussa ja perhe- ja sosiaalipalveluissa. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Työpaperi 20.
Meriluoto,T. Marila-Penttinen, L.& Lehtinen. E. (toim.) 2015. Osallisuuden ja kokemusasiantuntijuuden käsikirja. Helsinki: Ensi- ja turvakotien liitto.
Kuvalähde: Nimimerkki Alexas Fotos. Cco.
https://cdn.pixabay.com/photo/2018/03/13/22/53/puzzle-3223941_1280.jpg