Osa II

Eija Raatikainen Tässä artikkelissa esitellään ajatuksia ohjaaviksi kysymyksiksi nuorten sisäisen motivaation herättämiseksi. Kysymykset on jaoteltu kolmen pääotsikon alle, jotka on mukailtu Deci & Ryanin1,2 itsemääräämisteorian mukaan. Teorian mukaan ihmisen motivaatio voidaan jakaa sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon. Sisäinen motivaatio syntyy ihmiselle itselle tärkeistä ja kiinnostavista asioista.  Sisäinen motivaatio on keskeinen tekijä ihmisen toiminnan ohjaamisessa. Sisäisen motivaation myötä tekemiseen syntyy ilo ja tarkoitus. Sen sijaan ulkoisen motivaation vallitessa ihmisen toiminta perustuu ulkoisesti muodostettuihin motivaattoreihin, kuten esimerkiksi palkkioihin. Tällöin asioita tehdään positiivisen ulkoisen hyödyn takia, ei sisäisen kiinnostuksen innostamana. Huomionarvoista on kuitenkin se, että ulkoinen motivaatio voi sisäistyä ihmisen sisäiseksi motivaatioksi. Erityisesti ihmisen sosiaalisella ympäristöllä on merkitystä yksilön motivaatioon ja sen syntyyn1,2. Parhaimmillaan nuoren sisäinen motivaatio edistää hänen toimijuuttaan sekä auttaa häntä uskomaan itseensä ja tulevaisuuteensa. Nuoren usko itseensä puolestaan luo hänelle rohkeutta pyrkiä tavoittelemaan hänelle tärkeitä asioita. Tällöin kannustava ja tulevaisuuden toivoa ylläpitävä ilmapiiri synnyttää nuoressa sisäisen motivaation, vaikka lähtökohta toimintaan olisikin alun perin ollut ulkoisesti ohjautunutta. Kun nuori tulee omasta osaamisestaan tietoiseksi, kokee ryhmässä hyväksytyksi tulemisen tunnetta ja kokee mahdollisuuksia vaikuttaa itseä koskeviin asioihin, johtaa se parhaimmillaan nuorta vahvistavaan kokemukseen ja motivaation syntyyn. Toisin sanoen, omasta osaamisesta tietoiseksi tuleminen (kyvykkyys/pätevyys), ryhmään kuulumisen kokemus (yhteisöllisyys) ja mahdollisuus vaikuttaa itseä koskeviin asioihin (autonomia) ovat Deci ja Ryanin1,2 mukaan ratkaisevia tekijöitä ihmisen sisäisen motivaation herättämiseksi.2 Kyse on ihmisen psykologisista perustarpeista. Kyseisten tarpeiden estyminen saattaa heijastua negatiivisesti myös ihmisen sinnikkyyteen, suorituskykyyn tai mielen hyvinvointiin2. Autonomian vastakohtana on ihmisen itsensä ulkopuolelta tuleva ohjeistaminen ja normittaminen, joka saattaa tuottaa voimattomuutta.2 Suorat neuvot ja ohjeet puolestaan saattavat olla esteenä sisäisen motivaation heräämiseen. Kuvio 1. itsemäärämisteorian osa-alueet1,2 Kyvykkyys/pätevyys Autonomia Yhteenkuuluvuuden tunne/yhteisöllisyys Ihminen saa itselleen optimaalisia haasteita ja selviytyy niistä, hän kehittyy. Omiin toimintoihin liittyvä itseluottamus on olemassa ja vahvistuu lisää. (Hän tiedostaa/häntä autetaan tiedostamaan ja tunnistamaan oma osaamisensa). Mahdollisuus vaikuttaa itseä koskeviin asioihin niin, että toiminta määräytyy huomioiden ihmisen mielenkiinnon kohteet ja arvot. Tunne yhteydestä muihin ihmisiin. Yhdessä oleminen, vuorovaikutus ja hyväksytyksi tuleminen. Keskinäinen huolenpito   Teorian mukaan motivaation puutteen vastakohta sisäiselle ja myös ulkoiselle motivaatiolla, sillä siitä puuttuu kokonaan motivaatioon kuuluva itsemääräämisen tai kohdennetun käyttäytymisen suhteen. Täydellinen motivaation puutteesta puuttuu toimintaa ylläpitävä virike tai tavoite. Motivaation herääminen on edellytys myös tulevaisuussuuntautuneelle toiminnalle. Kuvio 2. Motivaation tasot1,2 Motivaation puute Ulkoinen motivaatio Sisäinen motivaatio   Ei ole tavoitetta ja tarkoitusta Ei tehokkuuden/tarkoituksen tunnetta/merkitystä. Asiat eivät ole itselle tärkeitä tai kiinnostavia. Itsemäärämisen tunne puuttuu. Toiminta ohjautuu kontrollin tai palkkion keinoin. Ulkoinen motivaatio voi kuitenkin sisäistyä, siihen voi löytyä innostus ja kiinnostus. (esim. urheilu, työstä maksettava palkka jne.) Itselle tärkeä ja mielenkiintoinen asia motivoi eteenpäin.         Vahvistavalla vuorovaikutuksella motivaatio esiin Ohjaavien kysymysten tavoitteena on tukea ohjaajien ohjaustyötä ja vahvistavaa vuorovaikutusta. Parhaimmillaan onnistuneet ohjauskeskustelut vahvistavat nuoren sisäistä puhetta sisäisen motivaation löytämiseksi ja toimijuutensa6 edistämiseksi. Myönteinen ohjaussuhde on nuorelle uusi mahdollisuus uuden ja elinvoimaisemman narratiivin (identiteetin) rakentamiseksi (ks. artikkeli 1.4). Ohjaus on vuorovaikutusta, jossa ihmiset kohdataan tietoineen, taitoineen, reaktioineen ja tunteineen6. Dialogi on eräs keino tehdä vuorovaikutuksesta kaikkia osapuolia vahvistava ja myönteinen kokemus. Dialogissa tulee olla valmis uuteen ja ennakoimattomaan kohtaamiseen. Dialogisessa kohtaamisessa ei aina ole vastauksia – eikä tarvitse ollakaan. Dialogissa on keskeistä aktiivinen kuuntelu, ymmärtävä läsnäolo, herkkyys ja ennakoimattomuus uuden äärellä. Dialogi edellyttää kykyä kestää tilanteen herättämät moninaiset tunteet. Ohjaajan itsetietoisuus, kyky kohdata ja käsitellä omia tunteita, on uudelleen suuntaavan ja onnistuneen vuorovaikutuksen avaintekijöitä. Ohjaajalta vaaditaan emotionaalista kompetenssia 5. Hän on nuorelle välittävä ja kannustava aikuinen, joka osaa tarpeen vaatiessa myös rakentavasti rajata ja vastuuttaa nuorta. Onnistunut dialogi ja välittävä ohjaussuhde tekevät sen mahdolliseksi. Ohjaussuhteessa toimiminen edellyttää sen osapuolilta tulevaisuussuuntautuneisuutta, itsereflektiota ja toimintakykyä6. Parhaimmillaan onnistunut keskustelukulttuuri mahdollistuu turvallisessa ja luottamuksellisessa ohjaussuhteessa. Keskustelukulttuurilla tarkoitetaan paneutuvien keskustelujen sarjaa, jossa ohjauksen osapuolet perehtyvät antaumuksella keskusteluun, luoden yhteisen “kielen”6. Yhteinen rakentava kieli ja positiivinen palaute  voi parhaimmillaan tukea myös nuoren minäpystyvyyttä. Inhimillisessä toiminnassa, kuten ohjauksessa ovat aina läsnä myös tunteet. Tällöin tarvitaan kykyä tunnistaa tunteiden läsnäolo ja niiden vaikutus ohjaukseen6. Tunteilla on suuri, toimintaa ohjaava voima, joka liittyy kiinteästi myös motivaatioon. Tällöin ohjaussuhteessa on myös hyvä tiedostaa, että tunteiden tarttumiseen ei tarvita kuin puoli minuuttia7. Ilmiöstä on hyvä olla tietoinen. Ohjaajalta vaaditaan reflektiokykyä ja mentalisaatiota. Mentalisaatio8,9 on kykyä ymmärtää muita, kykyä pitää muiden mieli omassa mielessä. Edellisten lisäksi tulee huomioida myös luottamus10 ja empaattinen kohtaaminen ohjauksessa. Tämä esimerkiksi siksi, että empaattinen kohtaaminen ei ole eduksi vain ohjattavalle, mutta myös työntekijälle itselleen, koska empatian on todettu vähentävän työntekijän loppuun palamista ja edistävän työssä jaksamista11. Empaattista kohtaamista voi harjoitella ja oppia lisää12,13. Parhaimmillaan se siirtyy koko yhteisön voimavaraksi, tavoiteltaessa kunkin pystyvyyttä, autonomiaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Seuraavaksi esiteltävät ohjauskysymykset pohjautuvat edellä esitettyyn itsemääräämisteorian1,2 kolmeen keskeiseen teemaan. Kysymykset ovat sovelluksia kyseisen viitekehyksen toteutumiseksi arkisessa keskustelussa nuoren kanssa. Kysymykset on jaoteltu kolmen otsikon alle. Nämä ovat a) PÄTEVYYS: nuoren saama positiivinen palaute osaamisestaan saa hänet uskomaan itseensä. b) AUTONOMIA: nuoren kokemus mahdollisuuksista vaikuttaa omiin asioihin/päätöksiin lisää kokemusta itsemääräämisoikeudesta/yksilöllisyydestä. c) YHTEENKUULUVUUS/YHTEISÖLLISYYS: ryhmään hyväksytyksi tulemisen kokemus edistää nuoren itsearvostusta. Alla esitettävän huoneentaulun tavoitteena on nuoren pystyvyyden, autonomian ja yhteenkuuluvuuden tunteen lisääntyminen. Taulun tavoitteena on auttaa nuoria itse huomioimaan omassa toiminnassaan ja muiden nuorten toiminnassa pystyvyyden, autonomian ja yhteenkuuluvuuden piirteitä. Oletus on, että näiden osatekijöiden voimistuessa myös motivaatio kasvaa. Ohjaus voidaan nähdä sekä yksilökohtaisena että ryhmä-/yhteisökohtaisena, jolloin ohjaussuhteessa on hyvä asettaa tavoitteet. Yhteisön keskustelukulttuuri muodostuu tulevaisuussuuntautuneeksi, tuoden esille motivaatiota ylläpitäviä ja edistäviä osa-alueita. Huoneentaulu voi tukea yllämainittujen tavoitteiden saavuttamista. Ohjaajat voivat kysymysten avulla tukea nuorta omaan sisäiseen puheeseen pystyvyydestä, autonomiasta ja yhteenkuuluvuuden tunteestaan. Parhaimmillaan kysymykset ohjaavat nuoren sisäistä puhetta (ks. myös artikkeli 1.4) kohti vahvempaa pystyvyyden, autonomian ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kuvio 3. Huoneentaulu pystyvyyden, autonomian ja yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi ohjauksessa Pystyvyys Autonomia Yhteenkuuluvuuden tunne  ”Nuoren saama positiivinen palaute osaamisestaan saa hänet uskomaan itseensä. ” ”Nuoren kokemus mahdollisuuksista vaikuttaa omiin asioihin/päätöksiin lisää kokemusta atonomiasta.” ”Ryhmään hyväksytyksi tulemisen kokemus edistää nuoren itsearvostusta.” Pätevyyteen ohjaavat kysymykset:  Autonomiaan ohjaavat kysymykset:  Yhteenkuuluvuuteen ohjaavat kysymykset:  Missä olet onnistunut tänään? Miten huomenna tulet onnistumaan, missä asiassa? Mistä/keneltä sait tänään hyvää palautetta? Annoitko itse muille hyvää palautetta (kenelle)? Pyysitkö tarvittaessa apua? Saitko apua? Mitä haluaisit tänään oppia? Saitko valita sen mitä tänään teit (pajalla)? Kannoitko vastuun välineistä/työkaluista pajalla? Huolehditko aikatauluista? Neuvottelitko rohkeasti ja selkeästi sinulle tärkeistä asioista? Vaikutitko päivän kulkuun? Teitkö tänään yhteistyötä jonkun (kenen) kanssa? Miten vietit taukosi, kenen kanssa? Pyysitkö kaveria kahville/tauolle mukaan? (laitoitko tee veden/kahvin kiehumaan)? Miten huomioit työpaja-kaverin tänään? Pyysitkö … Lue lisää

Ann-Mari Sippu & Jaana Poikolainen Aluehallintoviraston sivuilla nuorten työpajatoiminnan tavoitteita kuvataan seuraavasti: “Nuorten työpajatoiminnan tavoitteena on ehkäistä nuorta syrjäytymästä yhteiskunnasta, edistää nuoren elämänhallintaan liittyviä asioita, ohjata häntä koulutukseen ja auttaa häntä löytämään polkuja työelämään.” 1 Matti-hankkeen elämänkulkupajoilla toteutettiin nuorten mentorointia, tavoitteena oli pohtia nuorten kanssa edellä esitettyjä teemoja ja etsiä keinoja löytää itselle sopiva polku kohti omia tavoitteita. Aiemmin elämänkulussa sukupolvelta toiselle siirtynyt kulttuurinen perimätieto on nykyisin hajautunutta, eikä yhtenäisiä käsityksiä hyvinvointia tukevista elämäntavoista ole enää samassa merkityksessä kuin muutama vuosikymmen sitten. Näin ollen ei ole lainkaan kummallista, että kouluttautumiseen ja työllistymiseen liittyvät pohdinnat voivat herättää hämmennystä ja huolta nuorissa.   Mentoroinnin merkitys Toimivan mentoroinnin on todettu hyödyttävän nuoria, ja siksi esimerkiksi Yhdysvalloissa on toteutettu runsaasti mentorointiohjelmia. Nuoret tarvitsevat ylisukupolvista tukea elämänkulkunsa rakentamiseen, jolloin kyse voi olla joko nuoren omasta lähipiiristä tai muiden edellisten sukupolvien edustajista koostuva mentori tai mentoriryhmä. Mentorointi tarkoittaa sitä, että kokenut henkilö kertoo kokemuksistaan vähemmän kokeneelle esimerkiksi koulutuksestaan ja työurastaan. Mentorointi on toimiva tapa jakaa tietoa aiemmalta sukupolvelta toiselle.2 Matti-hankkeen pajoilla mentoreiden narratiivit tarjosivat nuorille tilaisuuksia oman elämänkulun tarkasteluun ja reflektioon. Mentorointia voidaan tarkastella työpajatoiminnan ohjausmallina, jossa eri sukupolvien edustajat kohtaavat ja luovat uusia vastavuoroisia tilanteita sukupolvien välillä. Tähän tarkasteluun voidaan liittää myös sukupolviälykkyys, joka tarkoittaa kykyä sellaiseen toimintaan, joka syntyy oman tai muiden elämänkulkujen ymmärryksestä3. Elämänkulkupajoilla käytettiin työmenetelmänä mentorointia, joka tukee nuorten voimavaraistamista tarjoten työvälineitä ja perspektiiviä oman elämän tarkasteluun. Tässä kohteena olivat erityisesti koulutus- ja työpolkuihin liittyvät sattumat ja valinnat. Tavoitteena oli vahvistaa nuorten omaa subjektiutta ja voimavaroja. Seuraavien linkkien kautta löytyvät videot, jotka ovat simulaatioita mentoroinnista. Simulaatio mentorointi Tarinaa kertoo Osku, joka etsi itselleen mieleistä ja sopivaa koulutus- ja työpolkua vuosien ajan. Toisen oman elämänkulkutarinansa kertoo Aki, Unelmasta AmMatti -videolla. https://youtube.com/watch?v=5Bp2bGJANgM   Elämänkulkupajat ja dialogisuus nuorten työpajoilla Hankkeessa työstettyjen ohjausmallien tavoitteena on vahvistaa nuorten miesten kokemuksia osaamisesta, itseohjautuvuudesta sekä yhteisöön liittymisestä ja osallisuudesta. Universaalin motivaatioteorian mukaan ihmisen saa liikkeelle kokemus osaamisesta, omaehtoisuudesta ja yhteisöön liittymisestä. Lisäksi ihmiset tavoittelevat yleensä yhteyttä toisiin ihmisiin, sillä tämä tuottaa elämään merkityksellisyyttä ja auttaa liittämään oman elämän pyrkimykset osaksi suurempaa kokonaisuutta.4,5 Elämänkulkupajoissa lähtökohtana oli nuoria arvostava kohtaaminen ja aktiivinen osallistaminen kehittämistoimintaan. Onnistunutta kohtaamista määrittää aito läsnäolo, jossa ihmisen voimavarat vahvistuvat ja syntyy voimaantumista. Vuorovaikutuksen ollessa luonteeltaan intersubjektiivista on kyse samanaikaisesta vaikuttamisesta ja vaikutetuksi tulemisesta; minä vaikutan sinuun ja sinä vaikutat minuun. Tällaisessa vuorovaikutuksessa molemmat osapuolet ovat toimijoita ja toistensa kohteita, jolloin tavoitteena on tasa-arvoinen ja tasavertainen vuorovaikutus6. Kuten aiemmin mainittiin, Elämänkulku-pajoissa on ollut keskeisenä teemana mentorointi, jossa pääsääntöisesti iäkkäämmät miehet ovat kertoneet omasta elämänkulustaan sekä siihen liittyviä opiskelu- ja työelämäpoluistaan. Pajoissa on tuettu nuorten miesten osallisuutta ja monisukupolvisten mallien ymmärrystä sekä niistä oppimista. Tavoitteena oli myös vahvistaa osallisuuden kokemusta, jossa osallisuus voidaan nähdä esimerkiksi ryhmään kuulumisena. Näin nuorilla oli mahdollisuus merkityksellisyyttä lisääviin vuorovaikutussuhteisiin7. Elämänkulkuteorian mukaan merkitykselliset tapahtumat ja kohtaamiset voivat vaikuttaa elämänkulkuun sekä tulevaisuuden valintoihin8. Tämän vuoksi vuorovaikutuksen ja kohtaamisen keskeiset teemat kuten toiminta ja merkitys, moniäänisyys ja tunteet sekä läsnäolo olivat toiminnan keskiössä. Seuraavaan kuvioon (1) on koottu Elämänkulkupajojen eteneminen niiden toteutuksen mukaisesti. Kuvio 1. Elämänkulkupajojen eteneminen Elämänkulkupajoihin osallistui 16–29-vuotiaita nuoria. Pajoille ohjautuessaan he olivat nuorten työpajojen asiakkaita. Prosessinomaiset pajat toteutettiin Helsingissä ja Kouvolassa 6–10 kertaa kerran viikossa ja pajat kestivät 2–3 tuntia jokaisella kerralla (keväällä ja syksyllä 2017). Kouvolassa pajoille osallistui saman ryhmän nuoret, Helsingissä ryhmien kokoonpano vaihteli. Seuraavan linkin kautta löytyy tiivistetty toimintamalli Elämänkulkupajojen organisointiin. Taulukossa 1. kuvataan laajemmin pajojen keskeiset sisällöt ja tavoitteet. Taulukko 1. Mentoroinnin kehykset ja tavoitteet Toiminnan ulottuvuudet Toimintamallit Tavoitteena on Toimintaympäristö Nuorten työpajat tai koulutusorganisaatiot Työelämäorganisaatiot, joihin voidaan tehdä tutustumiskäyntejä Tukea nuoria omien voimavarojen tunnistamisessa sekä inspiroida kouluttautumisessa ja työllistymisessä Osallistujat Nuorten työpajoilla työskentelevät 16–29-vuotiaat nuoret, nuorten työpajaohjaajat sekä vapaaehtoiset mentorit Hankkeen aikana työpajaohjaajina toimi myös hankehenkilöstöä, jolla oli kokemusta nuorten kanssa työskentelystä Inspiroida työpajoilla työskenteleviä nuoria osallistumaan Osallistaa työpajaohjaajia mentorointi- toimintamallin jalkauttamiseen osaksi työpajatoimintaa Foorumi vapaaehtoisille mentoreille sukupolviälykkyyden näkökulmasta Mentorit Vapaaehtoisia iäkkäämpiä ihmisiä, joilla erilaisia koulutus- ja työelämätaustoja 3. sektorin, vapaaehtoistyön tai nuorten työpajojen omien verkostojen kautta löytyvät mentorit tai henkilö, joka edustaa organisaatiota, johon nuorten työpajalta tehdään vierailukäynti Mentori tulee tilanteeseen omana itsenään, ilman valmista esitelmää: tilanteessa pyritään tarinallisuuteen. Myös toiminnallista menetelmää voi käyttää. Ennen mentorointia työpajaohjaaja antaa mentorille lyhyen perehdytyksen mentoroinnin tavoitteesta, tilanteen etenemisestä ja osallistujista. Inspiroida nuoria kouluttautumaan ja työllistymään sekä jakaa informaatiota koulutuksesta ja työmarkkinoista Mentorien toimiminen roolimalleina ja esimerkkeinä, myös empaattinen ylisukupolvinen ymmärrys sukupolvien välillä voi mahdollistua Pyrkiä käyttäjälähtöisyyteen, toiminnan lähtökohtana nuorten omat toiveet ja tarpeet Tavoitella  sukupuolisensitiivistä nuoren kohtaamista Luoda nuorelle mahdollisuus tarkastella oman elämän merkityksellisyyttä, voimavaroja sekä osaamisen ja pystyvyyden tunteen kokemuksia. Elämänkulkupajan toiminnan mallinnus Kesto on 2–3 tuntia, 6–10 krt kerran viikossa. Pajat sisältyvät työpajapäivän työaikaan, toimintaympäristönä nuorten työpaja Nuoret, työpajaohjaaja ja mentori kokoontuvat tilaan, joka luo puitteet dialogille Esittäytyminen Mentorin kertomus koulutus- ja työelämäpoluistaan (1 tunti) Nuorilla mahdollisuus keskusteluun, kysymyksiin ja kommentointiin, Ohjaaja tukee dialogin syntymistä Ylläpidetään sukupuolisensitiivistä ymmärrystä Nuoret osallistuvat keskusteluun voimavarojensa mukaan Pohditaan ratkaisuja esille nouseviin kysymyksiin Työpajaohjaajan ja nuorten kanssa yhteinen keskustelu mentoroinnista Myös nuorilla mahdollisuus ehdottaa mentoria, jota haluaisivat kuulla Mentorointi voidaan toteuttaa myös yritysvierailuna, jolloin mentorina toimii esimerkiksi yrityksen työntekijä tai esimies. Työpajaohjaaja suunnittelee ja organisoi nuorten kanssa vierailun sekä perehdyttää mentorin ennalta mentoroinnin tavoitteisiin. Sukupuolisensitiivisen ohjausmallin juurruttaminen nuorten työpajatoimintaan Nuorten omien voimavarojen tukeminen Elämänkulkujen näkyväksi tekeminen Monisukupolviset mallit ja sukupolviälykkyys Ohjausmalliksi mentorointi Arviointi Elämänkulku-pajan jälkeen nuorilta pyydetään palaute suullisesti tai kirjallisesti. Arviointitiedon keräämiseen voidaan käyttää myös erilaisia luovia menetelmiä, kuten kuvallista ilmaisua. Arvioinnin ja palautteen avulla elämänkulkupajojen ja mentoroinnin kehittäminen Nuorten kuuleminen ja osallistaminen työpajatoiminnan kehittämiseen. Kokemuksia pajatoiminnasta Elämänkulku-pajat ovat tuoneet nuorten työpajoille uudenlaisen keskustelukulttuurin: keskitytään muihinkin elämän osa-alueisiin kuin varsinaiseen työpajatoimintaan, jossa työnteko on keskipisteessä. Pohdinta erilaisista koulutus- ja työllisyyspoluista sai osan hankkeeseen osallistuneista nuorista hakeutumaan koulutukseen tai työhön. Vaikutukset voivat näkyä myös myöhemmin jo hankkeen päätyttyä, toisaalta yhteisvaikutuksia ei tässä voida arvioida. Tehtyjen haastatteluiden perusteella valtaosa hankkeeseen osallistuneista nuorista oli tyytyväisiä siihen, että he saivat osallistumismahdollisuuden. Elämänkulku-pajat toivat vähintäänkin vaihtelua nuorten työpajatoimintaan ja parhaimmillaan edesauttoivat tulevaisuuden horisonttien laajentamista. Mentoroinnin tarkoituksena on tuoda ideoita nuorille erilaisista koulutus- ja työllistymisvalinnoista. Samalla jaetaan kokemus siitä, etteivät he ole yksin ongelmiensa kanssa. Elämänkulkuun osuu erilaisia ja eri kokoisia ongelmia ja niistä voi selvitä. Lähteet Aluehallintovirasto 2018. Nuorten työpajatoiminta. Saatavilla: https://www.avi.fi/web/avi/avustukset-nuorten-tyopajatoimintaan [viitattu 2018] Du Bois, D., Portillo, N., … Lue lisää

Jaana Poikolainen & Teija Rautiola Pelillistämistä hyödynnettiin Matti-hankkeen pelillisyyspajoissa nuorten osallistamiseen ja osaamisen tunnistamiseen. Pelillisyys menetelmänä voi tarkoittaa peleistä tuttujen elementtien soveltamista myös muissa kuin peliympäristöissä. Pelillisyys kannustaa toimintaan, joka voi olla palkitsevaa1. Pelillistämisen avulla toiminnasta pyrittiin tekemään motivoivaa, jotta nuoret osallistuisivat omaehtoisesti yhteistoiminnalliseen työskentelyyn. Sosiaalisuutta ja ryhmäytymistä tukevan toiminnan lisäksi pelillisyyspajojen tärkeimpinä tavoitteina olivat omien voimavarojen ja vahvuuksien tiedostaminen prosessin aikana. Pelillisyyspajoissa sovellettiin hankkeen menetelmiä ohjannutta itsemääräämisteoriaa (ks. Arto Salosen artikkeli 1.1) Sen mukaan yksilön kokemus osaamisesta ja pystyvyydestä fokusoi toimintaan. Pelillisyyspajojen pyrkimyksenä oli luoda uutta, aktivoitua kehittymään ja olla aikaansaava. Yritysyhteistyöhön sidotut pelillisyyspajat toimivat kukoistavana oppimisyhteisönä, jossa yhteisön jäsenet, nuoret auttoivat toisiaan loistamaan osaamisellaan2,3. Motivoimiseen käytettiin välitavoitteita ja haasteita, jotka liittyivät ongelmanratkaisuprosessiin. Pelillisyyspajojen aikana nuoret saivat palautetta yritysten edustajilta heidän antamistaan toimeksiannoista: mitkä nuorten laatimista ratkaisuista toimivat ja missä kohdin oli edelleen kehitettävää. Kehittävä palaute, pelitermein kyse olisi pisteistä, tukee nuoren kokemusta osaamisestaan ja motivoi osallisuuteen4. Nuorten asiantuntijuus pelaamisesta ja pelillisyyden avulla kehittämisestä tuottivat onnistumisen kokemuksia ja lisäsivät nuorten kompetenssia eri aihealueista. Pelillisyyspajoilla luotiin yhdessä nuorten kanssa pelillistä toimintamallia, joka motivoi heitä työskentelemään yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi5,6.   Miten pelillisyyttä hyödyntäviä työpajoja toteutettiin? Helsingissä pelillisyyspajat toteutettiin Stadin ammattiopiston Metallipajalla vuonna 2017 kahdella eri periodilla, molemmilla noin kahdeksan tapaamiskertaa. Mukaan saatiin yritysyhteistyökumppanit polkupyöräaloilta ja kaikki toimijat sitoutuivat projektin tavoitteisiin ja hankkeen menetelmiin. Yritysyhteistyökumppanuuden kulku ja kumppaneiden nuorille tarjoamat tehtävänannot mukailivat kokonaisuudessaan pelillisiä menetelmiä ja sen prosessinomaisia vaiheita. Nuoret saivat ratkaistavakseen kahdelta yritykseltä (Chebicilta ja Baiksilta) yhteensä kolme haastetta, jotka he selvittivät pienryhmissä yhteistoiminnallisen työskentelyn avulla. Ratkaisuprosessi eteni vaihe vaiheelta kohti valmista tuotetta ja päävastuu kaikesta oli nuorilla, vaikka he työskentelivät valmentajien tuella. Pitkäjänteisyyttä vaativassa prosessissa nuoret saivat uusilta aikuiskontakteilta, yrityskumppaneilta ja hanke-fasilitaattorilta tarvitsemaansa tukea ja kannustusta. Nuoret tuottivat kehittämisprosesseissa koruja fillarin osista, retrofillarin ja tulevaisuuden Jopon. Yhteistoiminnallisesti kehitetty tuote esiteltiin, sen suunnitteluprosessi kuvattiin ja arvioitiin yhdessä projektin lopuksi. Myös palaute ja palkitseminen kuuluivat mukaan kehittämistyöhön ja se noudatti pelillisyyden hierarkkisia vaiheita. Chebicin korujen ja retrofillarin suunnittelusta palkitut kaksi nuorta löysivät yrityksestä annetun tehtävän ansioista uuden ja heitä miellyttävän suunnan elämälleen. Toinen hakeutui kultaseppäkoulutukseen ja toinen kiinnostui fillarialasta ja pääsi töihin pelillisyyspajojen toisen kumppanin, Baiksin palkkalistoille. Baiksin nuorille antama tehtävä suunnitella ”tulevaisuuden Jopo”, johti kiinnostavaan ja sarjassaan ainutkertaiseen Tandem Jopon suunnitteluun ja toteutukseen. Prosessi käynnistyi nuorten tekemästä retkestä Hankoon Helkaman tehtaalle, jossa Jopoja ja sähköpyöriä kootaan. He saivat läksiäislahjana sieltä laatikollisen Jopo-pyörän komponentteja. Tuloksena syntyi luovasti käyttökelpoinen Tandem-Jopo. Tutustu nuorten kokemuksiin pelillisyyttä noudattavasta yritysyhteistyöprojektista. Yhteistyö Suomen suurimman pyöräilyn erikoisliikkeen, Baiksin kanssa auttoi nuoria oppimaan konkreettisesti fillarinhuoltajan taitoja. Nuoret harjoittelivat pelillisyyspajoilla ja niiden jälkeen vielä kaksi kuukautta metallipajalla työhön tarvittavia taitoja ja osaamista. He muun muassa huolsivat sähköpyöriä. Tämän jälkeen kolme nuorta pääsi yritykseen ensin työkokeiluun ja sitten vakituiseen työsuhteeseen. Baiksin toimitusjohtaja pitää tärkeänä yrityksen osallisuutta nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisemisessä. ”Tämä on mielenkiintoinen hanke, tuemme mielellämme mahdollisesti vaikeassa tilanteessa eläviä nuoria”. ”Polkupyörähuoltajan tai -korjaajan ammattikoulutusta ei ole, mutta ammattitaitoisia henkilöitä tarvittaisiin koko ajan enemmän suosioon nousseen pyöräilyn alalle. Kehitämme myös jatkuvasti Matti-hankkeen kanssa uusia yhteistyökuvioita asian tiimoilta”. Työpajojen valmentaja Stadin ammattioppilaitoksesta pitää erittäin arvokkaana sitä, että että Baiks on lähtenyt Matti-hankkeen kanssa nuorten hyvinvointia edistävään yhteistyöhön. Pelillisyyspajalla oli käytössä tiimien ryhmäyttämisen vahvistamiseen virtuaalinen Seppo-alusta. Myös yritysverkostoon tutustuminen toteutettiin Seppo-alustan avulla. https://youtu.be/wCdoKm7BG8Y Kouvolassa toteutettiin pelillisyyspajoja kolmessa jaksossa. Ensimmäinen paja toteutettiin Kouvolan Ohjaamon tiloissa, jonne nuoret ohjautuivat Nuorten pajan ehdotuksesta tai kuultuaan pajatoiminnasta muualta. Pajalla työstettiin ratkaisua yritystoimeksiantoon. Toinen pajajakso toteutettiin yhteistyössä Kouvolan OTE Nuorten työpajan kanssa, jolloin nuoret olivat siellä töissä, työkokeilussa tai harjoittelijana ja heidän työpäiväänsä kuului osallistuminen Matti-hankkeen pajatoimintaan kerran viikossa. Osallistuminen oli vapaaehtoista. Pajatoiminnan mallinnus löytyy täältä. Kolmas pajajakso organisoitiin yhdessä Parik-säätiön kanssa. Nuoret tulivat työkokeiluun Parikille TE-keskuksen ohjaamina. Merkittävä ero pajojen toteuttamisessa oli pajojen kesto ja toimintatapa. Kahdella ensimmäisellä kerralla pajat kestivät 2–3 tuntia viikossa 10 viikon ajan. Viimeisellä toteutuksella pajojen kesto oli 6 tuntia viikossa kolmena päivänä viikossa, ja yhteensä pajapäiviä oli 20. Toteutusaikaa pidennettiin, jotta osallistamiseen ja ryhmäytymiseen voitiin panostaa enemmän ja jotta nuorten kanssa oli enemmän aikaa pohtia tulevaisuuden suunnitelmia. Myös yritysratkaisujen suunnitteluun ja työstämiseen kaivattiin enemmän aikaa. Pajojen pidentämistä toivoivat erityisesti nuoret, jotka osallistuivat hankkeen pajatoimintaan toisessa jatkossa. Parik-säätiö osoitti hankkeen pajatoimintaa varten sopivan tilan, jota suunniteltiin hankkeeseen osallistuvien nuorten kanssa. Tämä mahdollisti panostamisen nuorten osallisuuteen myös tilasuunnittelussa. Huonekalut valittiin ja saatiin käyttöön Parikin kierrätyskeskus Ekomaasta ja tietokoneet XAMKilta. Kaikki toimintaan tarvittava infra asetettiin paikoilleen ja käyttökuntoon nuorten toimesta. Kahdella ensimmäisellä jaksolla nuoret saivat tehtäväkseen suunnitella Tykkimäen vapaa-aikakeskus Oy:n www-sivuille uuden, asiakkaita houkuttelevan pelin. Näin toimittiin myös Kouvolan Lakritsi Oy:n kanssa. Suunnitellut tuotteet esiteltiin yritysten toimitusjohtajille, ja nuoret saivat rakentavaa palautetta työstään. Kummankin organisaation edustajan antamalla palautteella on voimaannuttava ja yhteistoiminnallisuutta rakentava vaikutus: Me teimme sen. Pelillisyyden pajojen mallinnus löytyy täältä. Kolmannella pajajaksolla nuoret vastasivat Kouvolan Lakritsi Oy:n toimeksiantoon ja Parik-säätiön esittämään yritystoimeksiantoon suunnittelemalla pelillisen ratkaisun säätiön Ekomaan kotisivuille. Kuva 1 näkyy kierrätyskeskukseen tuotuja tavaroita, joita voi raahata Ekomaahan ja saada näin selville onko tuote sopiva kierrätykseen. Tämän linkin kautta löytyy nuorten työstämä pelielementtejä hyödyntävä sovellus, joka ohjaa viemään kierrätettävät tavarat oikeaan paikkaan. Nuoret suunnittelivat lisäksi Matti- ja Summa-hankkeiden (ESR 2017–2019) yhdessä työstämää digitaalista peliä: Hamina 1810 Työ ei koskaan muutu. Peli on elämänhallinta- ja työnhakupeli, jossa hyödyllisiä aiheita on lähestytty viihteellisyyden kautta (kuva 2).  Peliympäristö sijoittuu 1810-luvun Haminaan, sillä Haminassa aloitettiin pelin suunnittelu Summa-hankkeen toimesta. Nuoret suunnittelivat yhdessä Matti-hankkeen Pelillisyyden pajan vetäjien kanssa pelin sisältöjä ja toimintoja. Nuoret esimerkiksi pohtivat, millaisia palveluja he ovat tarvinneet tähän mennessä ja millaisia kokemuksia heillä on niistä. Yritystoimeksiantojen ratkaisujen tavoitteena oli saada nuoret näkemään, millaisia taitoja he omaavat tai oppivat pajoilla. Yhdellä nuorella voi olla koodaustaitoja, toisella puolestaan sisällönhallinta tai grafiikan teko ovat hallussa. Nuorilla oli jokaisen toimeksiannon kohdalla yhteinen tavoite, joka myös sai aikaan sen, ettei pajoilta juuri oltu poissa, koska jokaisen osaamista tarvittiin.   Pelilliset toimintatavat voimavaraistavana motivointikeinona Yritystoimeksiannot toimivat hyvin nuorten motivoinnissa yhteisen tavoitteen eteen, kuten edellä olevien esimerkkien pohjalta voidaan todeta. Seuraavassa kuviossa (kuvio 1 ) on kiteytettynä pelillisyyden pajojen eteneminen ja lopputulos. Kuvio on laadittu hyödyntäen nuorilta ja pajojen ohjaajilta saatua palautetta. Kuvio 1. Pelillisyyden pajojen eteneminen. Lähteet Hamari, J. 2013. Transforming homo economicus into homo ludens: A field experiment on gamification in a utilitarian peer to peer trading service. Electronic Commerce … Lue lisää