2.3 Tarinallinen työote ja käytännön esimerkkejä

Jukka Oksanen

Tässä artikkelissa on tarkoitus kuvata sitä, millaisilla tekniikoilla voit kehittää valmentajana tai ohjaajana Elämänkulkupajaa oman näköiseksi. Matti-hankkeen elämänkulkupajaa ja nuorten kokemuksia siitä on kuvattu vaihe vaiheelta tämän osion II edellisessä luvussa 2.2 Elämänkulkupajat – mentorointi menetelmänä.

Oli tapasi toteuttaa tarinallisuutta menetelmänä miten tahansa, pääideani on sanoa, että sinä voit olla vapauttaja, joka purkaa nuoren menneisyyden kahleet luomalla toivoa hänelle tarinallisin keinoin.

 

Tarinallisuus

Matti-hankkeen elämänkulkupajan yksi taustaidea oli narratiivinen eli tarinallinen työote^1,2. Tarinallinen työote tarkoittaa lähestymistapaa, jossa nuoren elämää tulkitaan ikään kuin se olisi draamaelokuva, jännitysnäytelmä tai vaikkapa dekkarikirjan tarina. Tällä ajatusleikillä voimme auttaa itseämme ja nuorta katsomaan hänen tilannettaan ulkopuolisemmin ja leikkimään sillä erilaisilla kerronnallisilla keinoilla².

Matti-hankkeessa tarinallisuus toteutui kahdella tavalla. Erityisesti iäkkäämmät mentorit, “Menestyjä Matit”, kertoivat kasvotusten ryhmälle tarinansa esim. kokkauksen lomassa. Tapaamisten antia vahvistettiin tarinoiden pohjalta sosiaalialan toiminnallisilla työkaluilla, esimerkiksi visuaalisella elämänpolulla. Toinen tapa oli katsoa verkosta löytyviä videoituja tarinoita³, joissa miehet kertoivat työstään naisvaltaisilla aloilla ja keskustella niistä heränneistä ajatuksista.

Yleensä emme jatkuvasti pohdi aktiivisesti elämämme tarinaa, mutta haastavissa tilanteissa joudumme usein pysähtymään ja pohtimaan, miten päädyimme tähän tilanteeseen ja miten tästä pääsisi eteenpäin. Tarinallisessa työotteessa tätä kutsutaan elämänkerralliseksi katkokseksi⁴.

Ihmisen elämä on jatkumo, jossa menneisyys viitoittaa nykyhetkeä ja tulevaisuuden polkuja. Haasteiden aikana tämä jatkumo voi katketa ja voimme joutua tyhjän päälle, kerronnalliseen tyhjiöön. Katkos pakottaakin meitä seisahtumaan miettimään omaa identiteettiämme (ks. Eija Raatikaisen artikkeli 1.4). Tämä seisahdus ei tapahdu tyhjiössä muusta maailmasta, vaan helposti peilaamme omaa tilannettamme kulttuurin tarinavarastosta käsin.

Kuvio 1. Elämänkulku.

 

Sankarin polku

Tämän hetken yhteiskunnallisessa ilmapiirissä korostuu menestymisen eetos. Työpajan nuorten taustat ovat monesti täynnä haasteita muun muassa päihteiden, mielenterveysongelmien, kiusaamisen ja perheongelmien kautta. Ne istuvat huonosti menestyjän mielikuvaan ja tilanteeseen pysähtyminen voi olla lamaannuttava.

Matti-hankkeessa pyritäänkin rikkomaan tämä lamaannus ja luodaan toivoa nuorelle tarjoamalla uusia tarinoita siitä, kuinka haastavistakin tilanteista voi päästä eteenpäin. Vaarana toki on, että “Menestyjä Matin” sankaritarina voi näyttäytyä jälleen yhtenä osoituksena siitä, kuinka muut paitsi minä ovat päässeet eteenpäin elämässään. “Menestyjä Mattien” tarinoita tulisikin käyttää polttoaineena nuorten omien tarinoiden muokkaamiseen. Miten heihin saisi sytytettyä innostuksen kipinän omaa tulevaisuuttaan kohtaan?

Alla on kuvattu viisi esimerkkiä elämänkulkupajojen kehittämisestä. Niillä pyrin herättämään sinun luovuutesi. Miten sinä voisit ottaa työtavan omannäköisesti käyttöösi?

1. Pikafilmikamera

Matti-hankkeen aikana Apell, Hamdon ja Sundström⁵ testasivat opinnäytetyössään pikafilmikameralla valokuvausta vahvuuksien ilmaisuun. Tässä työssä korostui varmasti monen ohjaajan jakama huomio, että nuorten on haastavaa pukea sanoiksi omia vahvuuksiaan. Niiden valokuvaaminen nimenomaan pikafilmikameralla valmiin vahvuuslistan avulla herätti nuoret kuitenkin toimimaan.

Miten sinä hyödyntäisit valokuvausta Elämänkulkupajojen tai työsi tukena laajemmin?

2. Päivä tubettajana

Toinen tapa käsitellä aihetta olisi luoda itse videoita “Mestari Mattien” elämästä. Nuorten tehtävänä olisi luoda parin minuutin video mentoreista, kuten Auta miestä mäessä -hankkeessa tehtiin³.

Kyseisen hankkeen sivulta voisi katsoa videoita esimerkkinä siitä, mitä ammattilaiset ovat tehneet aiheesta. Tässä kohtaan olisi hyvä painottaa, että teknisen toteutuksen sijaan erityisesti sisältö olisi ensisijaista. Halutessaan (toki haastateltavien luvalla) nuoret voisivat julkaista Youtubessa tuotoksensa yhteisellä tubetuskanavalla. Sinne voisi lisätä “making of” -videoita ja välipohdintoja siitä, mitä tehtävän tekeminen on herättänyt.

Nuoret voisivat luoda itse haastattelupohjan valmiin kysymyssabluunan pohjalta (esim. “mitkä olivat elämäsi käännekohtia”, “miten päädyit työpaikallesi”, “miten pääsit koulun penkille”). Huomaa, että nuoret valitsisivat itseään kiinnostavat kysymykset, eivätkä vain “suorittaisi” tehtävää. Täten nuoret joutuisivat miettimään, mikä heitä kiinnostaa työllistymisessä.

Aluksi nuoret voisivat harjoitella videoiden tekoa haastattelemalla toisiaan. Näin he saisivat teknistä ja henkistä harjoitusta videoiden teossa. Samalla itse asiassa päästäisiin jälleen pohtimaan omaa tulevaisuutta (vrt. fiktiivinen minä -idea).

Lopuksi voitaisiin pitää filmifestivaali, jossa katsottaisiin tuotoksia: mentorien haastatteluja ja omia “harjoitusvideoita”. Tarinoiden vertailu tarjoaa hienon mahdollisuuden käsitellä nuorten toiveita ja rohkaista heitä ottamaan konkreettisia askeleita työllistymisen suhteen.

Miten sinä hyödyntäisit videointia elämänkulkupajojen tai työsi tukena laajemmin?

3. Oma matkani -portaat

Toisessa Matti-hankkeeseen liittyneessä opinnäytetyössä⁶ laadittiin “Oma matkani -portaat” -tehtävä (kuvio 2). Siinä elämänkulustaan kertovaa “Menestyjä Mattia” pyydettiin luomaan esityksensä tueksi omasta elämäntarinastaan portaat, joissa näkyisi, mitkä merkittävät tapahtumat ja ihmiset matkan varrella auttoivat häntä eteenpäin.

Kuvio 2. “Menestyjä Matin” elämänkulku portailla kuvattuna.

Miten sinä hyödyntäisit porrasideaa elämänkulkupajojen tai työsi tukena laajemmin?

4. Kuvakortti

Kuten aiemmin todettiin, pelkkä keskustelu ei välttämättä avaa nuorten suita. Eräs paljon käytetty tapa ajatusten aktivoinnissa on kuvakortit, joista on laaja valikoima valmiina ostettavaksi. Toki niitä voi luoda itsekin esimerkiksi leikkaamalla niitä lehdistä tai tulostamalla netistä kuvia sopivien hakusanojen avulla.

Nuoria voisi pyytää valitsemaan muutaman kortin, jotka kuvaavat heidän elämäänsä. Tällä tavoin voidaan käsitellä aihetta monin eri tavoin apukysymysten avulla. Esimerkiksi mikä kuva kuvastaisi parhaiten yläasteaikaasi? Entä ala-astetta? Toiveammattiasi?

Korttien tarkoitus on toimia sytykkeenä ajatuksille, kun niihin joutuu heijastamaan omia kokemuksiaan. Tällöin kortteja voi käyttää apuna myös silloin, kun tarina tuntuu katkeavan. Monesti korttien käyttäjät kertovat yllättyvänsä siitä, kuinka avoimesti nuoret kertovat elämästään, jos ilmapiiri on rentoutunut.

Kuten aiemmin sanottiin, nuorten tarinat eivät synny tyhjiössä. Halutessaan ohjaaja tai valmentaja voikin nostaa esille kulttuurin tarinavarastoja. Miten nuoret kokevat menestymisen eetoksen omalla kohdallaan? Tässä kohtaan kannattaa muistaa, että ohjaajana sinä nimenomaisesti ohjaat tarinoita johonkin suuntaan. Mitkä ovat sinun (piilo)tavoitteesi tarinoiden suhteen?

Miten sinä hyödyntäisit kuvakortteja elämänkulkupajojen tai työsi tukena  laajemmin?

5. Fiktiivinen minä

Eräs variaatio kaikkiin edellä mainittuihin asioihin onkin käsitellä asioita fiktion eikä faktan kautta. Unelmointi esimerkiksi aarrekartan avulla on monella ohjaajalle tuttu työväline.

Nuoret voisivat esimerkiksi luoda 2–3 erilaista vaihtoehtoista tulevaisuuden tarinaa itsestään. Tarinoiden loppuratkaisut voitaisiin valita kuvakorttien avulla (vaikkapa Hullunkuriset perheet -pelikorteilla), joihin tulisi luoda käsikirjoitus Oma matkani -portaiden avulla. Tarinat voitaisiin kirjoittamisen sijaan kuvata pikafilmikameralla tai videoida. Tuotokset esitettäisiin fiktiofestareiden muodossa.

Miten sinä hyödyntäisit fiktiota elämänkulkupajojen tai työsi tukena  laajemmin?

---

Lähteet:

1.  Sarbin, T. (toim.).1986.Narrative psychology. The storied nature of human conduct. New York: Praeger Press.

2. Hänninen, V. & Valkonen, J. 1998. Tarinat, sairaudet ja kuntoutuminen. Teoksessa Hänninen & J. Valkonen (toim.) Kunnon tarinoita. Tarinallinen näkökulma kuntoutukseen (Tutkimuksia 59) (s. 3-20). Helsinki: Kuntoutussäätiö.

3. ”Tarinat – Auta miestä mäessä.” https://miesminnematka.com/tarinat/.

4. Bury, M.1982. Chronic illness as biographical disruption. Sociology of Health & Illness 4, 167–182.

5. Apell,M. Hamdon, I. Sundström, R. 2017.“Aina on kiva kuvata” Työpajanuorten innostamista valokuvatyöskentelyn avulla http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/144806/apellmikko_hamdonisra_sundstromrainer.pdf?sequence=1&isAllowed=y

6. Hänninen, V. 1999. Sisäinen tarina, elämä ja muutos. Tampere: Tampereen yliopisto.